Statementit / tiedote

TOIVO 6.4.2017

Toimin tällä hetkellä kuvataideopettajana Sastamalassa Sastamalan Opiston kuvataiteen perusopetuksessa sekä yhteisötaiteilijana Tampereella kolmen talon yhteisessä hankkeessa: Kuuselakeskus, Kaukaharjukeskus ja Keinupuistokeskus. Hanke on monitaiteellinen kokonaisuus jossa osallistujat luovat oman musikaalin. Monet osallistujat ovat senioreita, mutta tekijyyttä ja ryhmiä ole mitenkään rajattu ikään: nuorin ryhmän jäsen on ollut tähän mennessä 5v. ja vanhin 99v. Musikaali esitetään keskuksissa 2018 keväällä. Tämän talven 2016-2017 aikana on taloissa kerätty käsikirjoitusmateriaaleja.

Käsikirjoitusmateriaaleja TOIVO-Mummusikaaliin.


Tiedote 22.10.2015

"Akselin maalaukset - erämaa - romantiikka - symbolit - luonto", Kuvataiteilija Kanerva Niemelän maalauksia ja luonnoksia Kulttuuritalo Jaatsilla 25.10.-8.11.2015. Avoinna ti-pe klo12-17 ja la klo12-16 sekä su 8.11. klo13-16.

Kulttuuritalo Jaatsilla on esillä luontoaiheisia maalauksiani, ja maalauksia joiden aiheina olen tutkinut Akseli Gallen-Kallelan maalausten muotokieltä ja symboliikkaa. Teokset olen maalannut akryyliväreillä, temperaväreillä, musteella ja karnaubavahalla. Esillä on myös piirrosluonnoksia.

Osana kuvataiteilijan työtäni työskentelen kaiken ikäisten kanssa opettaen ja ohjaten - Tampereella ja Sastamalassa. Sastamalassa opetan mm. lasten ja nuorten kuvataideryhmiä Sastamalan Opistossa Vammalassa ja Mouhijärvellä. Työpaikkani Gallen-Kallelan lapsuudenkodin lähellä Uossolla on saanut minut usein miettimään minkälaisia luonto- ja kulttuurivaikutteita nuori Akseli saikaan elinympäristössään 1800-luvun jälkipuolella Jaatsilla ja sen lähiympäristössä.

Maalauksissani luonto on ollut vuosia aiheenantajana. Vuodenajat sekä Suomen luonnon vaihtelevuus eri puolilla maata ovat inspiraation lähteenä maalauksilleni. Olen viettänyt lomiani mm. Pohjois-Karjalassa ja Lapissa joiden luonnon hiljaisuus, runsaus ja värien syvyys on tunteena mukana maalatessani. Maalaustavassani on ekspresiivisyyttä ja impressioita joita luonnossa oleskelu ja sen seuraaminen herättää. Henkilökuvauksessakin haluan löytää palan luontoa - ihmisen osana ympäröivää kokonaisuutta. Mukana näyttelyssä on muotokuva-maalaus Miikka Mäkelästä, jonka hahmon asento on tuttu Gallen-Kallelan Kullervon kirous -teoksesta.

Teoksista valtaosan olen maalannut työhuoneellani Tampereella. Tällä hetkellä työhuoneeni sijaitsee luonnonkauniilla alueella Hatanpään kartanon puiston reunalla Ateljeetalo Pesulassa, jossa on useiden Tampereen Taiteilijaseuran taiteilijoiden ateljeita. Olen Tampereen Taiteilijaseura ry:n ja Vammalan seudun taideyhdistys ry:n jäsen.

Näyttelyssä on esilllä teoksiani teemaan liittyen vuodesta 2009 alkaen.

Olen paikalla esittelemässä taidettani näyttelyn aukioloaikoina. Tervetuloa!

Näyttelyyn on vapaa pääsy.



Kuvataiteilijan työharjoittelija (Facebook 28.5.2015)

Eilen päättyi parin kuukauden jakso, jonka aikana minulla oli visuaaliseen ammattiin opiskeleva työharjoittelija mukana työssäni. Tunnelma on haikea, mutta hyvin iloinen nuoren naisen puolesta. En mainitse hänen nimeään tässä, joten sinä ystävä joka hänet tunnet niin ethän myöskään kommentoi tätä päivitystäni hänen nimellään yksityisyyden takia! Alisa (muutin nimen, ja tekstin olen kirjoittanut hänen luvallaan) tuli harjoitteluun jännitytteenä ja rajun kiusaamistaustan omaavana. Alisalle oli määrätty erilaisia mielialalääkkeittä, joita häntä määrättiin käyttämään säännöllisesti. Kuitenkin lääkkeiden haittavaikutusten takia Alisa ei niitä ottanut, vaikka jokaisella hoitokäynnillä niitä hänelle määrättiin. Eilen Alisa kertoi, että yksi suuri asia mikä hänelle n. 2kk työharjoittelun aikana oli tapahtunut, oli se että viimeisillä terapiakäynneillä hänelle oli todettu mielialalääkkeiden tarpeen loppuminen. Eli tämä jakso työssäoppimista oli toiminut hänelle terapiana samalla, kun hän oli oppinut valtavasti alasta jolla hän on erityislahjakas ja johon hänellä on taipumusta, niin taiteellisesti kuin ihmisläheiseen työhönkin. 

Jokaisella on yksilöllinen resepti toipumiseen traumaattisista kokemuksista, Alisalle reseptissä oli:

-yhdessäoloa ikäihmisten kanssa, ilahduttaa ja rentouttaa
-piirtämistä ja maalaamista, asioiden tekemistä jotka ovat itseä lähellä ja joiden avulla on helppo käsitellä omia tunteita
-keskustelua, ajomatkojen aikana työpaikaltani toiseen kävimme monia hyviä syvällisiä keskusteluja maailmasta ja työelämästä
-yhdessäoloa lasten ja nuorten kanssa, auttoi toipumaan traumasta kohdata ihmisiä
-työhuoneella työskentelyä, rauhallinen turvallinen ja rento tila, jokaisen perusoikeus
-uusia ystäviä: Alisa tutustui ystäväpiiriini ja sai uusia ystäviä
-näkökulmia siihen kuinka kuvataiteilijana ja kuvataideopettajana voi toimia
-olla tarpeellinen työyhteisössä
-tähän reseptiin kuului paljon muutakin mm. 2 näyttelyä joihin pääsi osallistumaan ja kokoaamaan sekä rakentamaan näyttelyä jne.

Kuinka usein lääke otetaan vain oireita hoitamaan? Miten voidaan mielekkäästi löytää hyviä polkuja ja ratkaisuja nuoren tulevaisuuden kannalta?

Voit jakaa tämän, jos haluat viedä viestiä eteenpäin ratkaisukeskeisistä innovatiivisista menetelmistä traumatisoituneiden lasten, nuorten ja nuorten aikuisten elämässä.









LE COOL-Tampere, haastattelussa 16.4.2015 http://tampere.lecool.com/inspirations/kanerva-niemela/

Maalaan paljon, teen installaatioita, monotypia-grafiikkaa ja piirrän. Käytän myös muita kuvataiteen tekniikoita vaihtelevasti. Lisäksi opetan kuvataidetta ja sen puitteissa teen myös yhteisötaideprojekteja kaiken ikäisten kanssa.

Maalaan nykyään usein kangaspohjille karnaubavahalla ja temperaväreillä, joilla voi tehdä useita ohuita värikerroksia vaikka samana päivänä, koska väri kuivuu nopeasti. Maalaan myös öljyväreillä pellille. Vaha- ja temperavärien jälki on pehmeää ja utuista, ne ovat hyvin vanhoja tekniikoita. Öljyvärillä saa pellille kuultavia ja vahvoja väripintoja joiden välistä pellin pinnan kiilto heijastuu. Offset-pellille tarvitsen vain murto-osa siitä öljyvärin määrästä, joka menisi vastaavan kangaspohjan maalaamiseen. Eri tekniikoilla saan maalausjälkeeni uusia ulottuvuuksia. Haastavat tekniikat inspiroivat, flow löytyy kun ylittää oman mukavuusalueensa.

Yhteisöllisissä taideprojekteissa taide itsessään toimii parhaimmillaan yhteisöllisyyttä tuottavana välineenä. Yhteisötaide ja opetus ilahduttaa kun saan olla mukana eri-ikäisten ihmisten arjessa, enkä käperry työssäni vain taiteilijan kammiooni työskentelemään – saan inspiraatiota ja ideoita työskentelyyni yhdessä tekemisestä erilaisten ihmisten kanssa.

Minulla on kaksi pääteemaa joita töissäni käsittelen; ihminen ja luonto. Katselen paljon luontoa ympärilläni, työssäni ajan paljon autolla ympäri Pirkanmaata ja esimerkiksi juuri nyt voin päivä päivältä seurata vihertyviä peltomaisemia. Luontoa voin kokea moniaistisesti ja kehollisesti sekä muistaa sen avulla kuka olen – olen muutakin kuin pääni sisällä ajatteleva ihminen. Luontokuviini olen myös välillä yhdistänyt suomalaista mytologiaa, luonnonhenget inhimillisinä vertauskuvallisina hahmoina pilkahtavat joissakin teoksissani tarkkasilmäiselle.

Puoliabstrakteissa kukkamaalauksissa kuvaan luonnon intensiivisyyttä, vaikkapa unikonkukka on hyvin vapaamuotoinen luonnon seksuaalista feminiinistä voimaa pursuava ilmestys.
Ihmiskuvauksessa voi kurottaa sille jollekin nonverbaaliselle tasolle, joka meissä kaikissa on olemassa, mutta joka sanoin sanottaessa katoaa. Liikkuva ihminen on mielenkiintoinen maalauksen aihe. Maalaaminen on liikettä ja tanssiva tai muuten eläväinen ihmishahmo on ilmaus ekspressioille ja impressioille joita maalatessa kokee.

Olen maalannut mm. useita maalauksia puluista. Nämä LE COOLin kansikuvaan valitsemani kyyhkylinnut ovat kuin me kaupunkilaiset, äkkivilkaisulla tunkkaisen harmaita ja joukouttain eteneviä, mutta kauniita yksilöitä kun tarkkaan katsoo. Teos on nimeltään “Linnut" (85 cm x 110 cm, tempera pellavalle 2009). Valokuva puluista Tampereen keskustassa innosti minut maalaamaan tämän teoksen. Tämä on myös siitä erityinen teos, että piirsin siihen tietokoneen piirrosohjelmalla luonnoksen ja luonnoksesta tuli niin hyvä, että päädyin maalaamaan sen sellaisenaan, muuttamatta alkuperäistä luonnosta.

Olin 90-luvulla yhden talven ilmanalaltaan hyvin kuivassa Madridissa. Kun palasin keväällä Tampereelle tajusin kuinka äärimmäisen vehreä ja vihreä luonto meillä on. Tampere oli helteisenä iltana kuin sademetsän keskelle putkahtanut paratiisi, jossa muutama juopunut ohikulkija muistutti minua inhimillisestä suomalaisuudesta. Luontokuvissani on aina pala Tamperetta. Pyynikin maisemat ovat lapsuuteni leikkimaata ja siinä mielessä hyvin rakasta seutua.

Toivoisin, että kuvataide ymmärrettäisiin kokonaisvaltaisena hyvinvointia edistävänä asiana, niin taiteilijoiden esittelemä kuvataide kuin laajemmin taiteen tekeminen terapeuttisena välineenä jokaisen ihmisen käytössä. Haluaisin, että kuvataiteilijoiden non-verbaalinen tietotaito otettaisiin yhteiskunnassa laajasti käyttöön, niin koulumaailmassa, työelämässä, hoitotyössä kuin ikäihmisten parissa. Kuvataide kuuluu kaikille. Taiteilijat ovat kuvataiteen asiantuntijoita ja sitä kautta taiteen asianajajia.



Taiteellisia kysymyksiä 24.3. 2015

Vastauksia hoitoalan opiskelijan esittämiin kysymyksiin.


Miten taide ja kulttuuri tuottaa yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa?

Lyhyt taiteen määrittely-yritys tässä hetkessä:
Taide on avointa, intuitiivista ja luovuutta herättävä teko/asia yhteiskunnassa. Taide voi olla perinteisesti rajattu eri aloihin maalaus, kuvanveisto jne. tai nykytaidetta joka eri muodoissaan pakenee määritelmää kuten installaatio-, katu- ja yhteisötaide jne. Perinteisesti taidetta tekee taiteilija ja harrastajat - laajemmin osallistujat, katsojat jne.

Vastaukseni on lyhyt näin laajaan ja tärkeään kysymykseen, ja rajaan kysymystä tässä pohtien asiaa hieman kuvataiteen ja teatteritaiteen näkökulmasta. Parhaimmillaan taiteentekijä voi itsenäisesti tai ohjatusti taiteellisen työskentely kautta nähdä maailmaa "uusin silmin". Konkreettisesti piirtäjä joka piirtää vaikkapa mallia huomioi paljon enemmän yksityiskohtia kohteestaan kuin silloin kun on kiinnittämättä keskittynyttä huomiota malliinsa. Taidetekniikoihin liittyy paljon tällaisia nonverbaaleja työskentelymuotoja joiden kautta ympäristön havainnointikyky kehittyy. Ympäristöään avoimesti ja arvostelematta tarkkailemaan pystyvä ihminen on valmis myös kohtaamaan toisen ihmisen usein avoimesti. On esimerkiksi tavallista että juuri taiteilijat taistelevat eriarvoisuutta, kiusaamista ja rasismia vastaan yhteiskunnallisesti ja taiteellisin keinoin. Taide, taiteilijat ja taideopettajat voivat puolestaan välillisesti tai suoraan jakaa tätä näkemystään yleisölle. Tunnistamalla yhteiskunnan eriarvoistavia toimintatapoja luodaan mahdollisuuksia puuttua niihin ja oppia toimimaan toisin.

Siinä missä kuvataide erityisesti ja hieman yleistäen on “silmiä avaavaa” kyseenalaistavaa sekä pohtivaa, tuo puolestaan teatteritaide yhteisöille kuten kouluille välineitä luoda konkreettisesti yhteisöllisiä työkaluja. Teatterissa voidaan käyttää ryhmäyttäviä menetelmiä joita jo tiedostavat opettajat pyrkivät työssään käyttämään. Myös teatteritaide laajemmin esimerkiksi teatterissa taide-elämyksenä tuottaa yhteisöllisyyttä. Katsojat ja näyttelijät sekä muu teatterin henkilökunta luovat yhteisen elämyksen ja eläytyvät samaan illusionistiseen tapahtumaan esityksen ajaksi. Nämä taiteen vaikutukset toimivat osana henkilön ja yhteisön sosiaalista pääomaa ja auttavat rakentamaan moniulotteisempaa toimintaympäristöä ja kulttuuria jossa vaikkapa teatterikatsojat myöhemmin toimivat arkielämässään.

Taide toimii parhaimmillaan  yhteisöllisyyttä tuottavana välineenä kun taiteentekijä ja/tai opettaja on hyvin tietoinen toimintatavoistaan, hyvin koulutettu ja valmis jatkuvaan itsereflektioon työssään.Taide itsessään on väline jonka tekijät tarjoavat yhteisön ja yhteiskunnan käyttöön.

Millaisia merkittäviä aisti- ja elämyskokemuksia taide ja kulttuuri tuottaa?

Normaaliaistinen ihminen voi taiteen avulla päästä Flow-kokemukseen parhaimmillaan tarkastellessaan taideteosta. Lyhyesti tiivistettynä flow on oppimisen termi jossa oppija oppii uutta niin että ylittää hieman oman tietämyksensä tai taiteen kohdalla rinnastan tämän siihen että ylittää sopivasti oman mukavuusalueensa. Flow-tila lisää elämäniloa ja tuottaa kokemuksen elämän merkityksellisyydestä, kun ihminen kokee henkistä tai tiedollista kasvua.

Nykyaikana moni ihminen työskentelee mm. päätteellä ja ajattelua painottaen. Erilaiset teatteri, musiikki, tanssi ja kuvataide-elämykset, harrastukset, esitykset jne. ovat tärkeitä stimulantteja kehollisempaan kokemukseen. Rohkea hyppy pois ajattelukeskeisestä toiminnasta voikin viedä hetkessä myös ajattelun uusiin ulottuvuuksiin, ihminen muistaa miten keho reagoi esimerkiksi taiteen tunneärsykkeisiin. Mieli ja keho eivät ole erillisiä instrumentteja joista toinen voidaan unohtaa ja tämä on helpointa kokea juuri taiteen avulla.

Lähes sokea ihminen voi maalata hyvin vahvoin kontrastein esim. mustaa valkoiselle ja saada elämyksen näkemisestä. Jos henkilö ei näe voi hän silti maalata ja saada elämyksen käsillä tekemisestä. Tällainen maalaus on paradoksaalisesti usein myös hyvin rentoa ja jälki kaunista, jolloin sokea tai lähes sokea henkilö saakin hyvää palautetta työskentelystään spontaanisti muilta ryhmässä. Myös haptiset taideteokset tuovat mahdollisuuden kokea taidetta tuntoaistien kautta ja “nähdä käsin” kun näkökyky on heikko.

Taideryhmissä voivat erilailla liikunta-, puhe ja kuulo rajoitteiset henkilöt myös olla mukana ja tuottaa taidetta. Esimerkiksi kuvataiteellinen luominen ei ole “älystä kiinni” ja on nonverbaalisuudessaan kiehtova tapa toimia vaikkapa muistisairaan henkilön kanssa. Taidekokemuksessa ja taideryhmässä voidaan myös irrottautua “hoitaja - hoidettava” ja “opettaja-oppilas” -asetelmista ja olla läsnä ihmisten kesken, koska suoritteet ja älylliset ponnistukset voidaan jättää toiminta-ajatuksesta pois. Tässä on jälleen tärkeää huomioida toiminnan järjestäjän ammattitaito ja toiminnan laatu.

Miten taidetta ja kulttuuria voidaan käyttää syrjäytymistä ehkäisevänä ja erilaisuutta tulkitsevana menetelmänä?

Näen tulevaisuuden koululaitoksen löytävän jo edellä mainitsemiani keinoja opetuksessa. Ymmärtämällä taiteen mieltä avoimena pitämän, kehollisen, flow-elementin sisältämän ja erilaisuuden ymmärtämistä tukevana keinona voitaisiin kouluissa tehdä valtavasti syrjäytymistä ja kiusaamista ehkäisevää työtä. Jos opinto-ohjelmiin otetaan mukaan muiden oppiaineiden väliin ryhmäyttäminen - käytännön ryhmätyön harjoittelu ohjatusti - voidaan kouluviihtyvyyttä parantaa tuntuvasti. Todennäköisesti ainakin alkuvaiheessa koulut tarvitsevat tällaiseen toimintaan ammattiohjaajia ja -näyttelijöitä kouluttamaan joko henkilökuntaa ja/tai opettamaan lapsia. Tämä on visioni ja haaveeni koulujen monien sosiaalisten haasteiden voittamiseksi. Vaikka en ole itse teatteritaiteen tekijä suoranaisesti, kylläkin välillisesti, näen tässä suuren mahdollisuuden koulurauhan konkreettiseksi ratkaisuksi.

Omassa työssäni teen usein jälkihoitoa vaikka taide olisi parhaimmillaan uudistamassa ja lisäämässä hyvinvointia sekä ennaltaehkäisemässä yksilöiden pahoinvointia. Moni saa tukea ja kannustusta omaan elämäänsä ja sen parantamiseen taideteosten kautta - katsomalla ja ostamallakin omalle seinälle merkityksellistä taidetta. Tähän liittyy usein myös keskustelua taiteilijan kanssa. Monelle puolestaan taideharrastus on psyykeä hoitava ja hellivä toimintamuoto. Minulle lauluharrastus ja myös työ musiikin parissa on kullan-arvoinen rentoutumis- ja uudistumismenetelmä, jossa kehollisesti olen läsnä laulutunnilla, lauluryhmässä ja esiintyessä, jolloin luonnollisesti arkihuolet jää taka-alalle.

Taiteellisesti lahjakkailla lapsilla on mututuntumani perusteella joskus riski tulla kiusatuiksi erilaisuutensa vuoksi. Työssäni ammatillisessa koulutuksessa ja kuvataidekouluissa tapaan aika-ajoin nuoria jotka ovat joutuneet vuosia kestäneen tai lyhempiaikaisen kiusaamisen kohteeksi. Etsimme yhdessä taiteen maailmassa ja taiteen kautta tapoja voimaantua ja kohdata pelkoja sekä päästä niiden yli. Usein kiusatuilla on myös valtavasti piilossa olevia voimavaroja joita kiusattu on joutunut piilottelemaan muilta ja itseltäänkin. Taiteenparissa oleminen ja ohjatusti tai itsenäisesti työskentely avaa näille taidoille ja tiedoille parhaimmillaan uudestaan kanavan tulla käyttöön.


 ...
Statement:

Vuoksi ja Luode - Spatial Tide
Galleria Koppelo toukokuu 2014


Saunassa, nuotiolla tai luonnon äärellä, tunnemmeko lopulta olevamme erillisiä kokemastamme? Vai olemmeko osa luontoa josta karkasimme ajatusten maailmaan?
Olemme ajatuksissamme helposti suuren ajan elämästämme tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Meditaatiossa keskitymme hetkeen. Pysähdyn luonnossa katsomaan koskea. Analysoimatta koskimaisemaa tunnen kosken voiman, äänen ja näen virran. 


Teosteni aiheet valitsen luonnosta sekä syvällä aarniometsissä että kaupunkipihoissa. Olen kiinnostunut vanhasta suomalaisesta mytologiasta, jonka kirjallisuudesta ja tarinaperinteestä etsin samastumiskohtia ikiaikaiseen suomalaiseen luontokokemukseen. Maalaan karnaubavahalla, öljyväreillä kangaspohjille ja pellille. Kiinnitän maalauspohjille myös luonnonmateriaaleja kuten kasvinosia. Vuodenaikojen vaihtelu - niiden vuoksi ja luode - vaikuttaa värimaailmaan teoksissani, kuten kevään kynnyksellä kaipaan usein keltaista ja syystalvella sitä haluaa vaipua syvien vesien tummiin väreihin ennen lumentuloa. Tyylillisesti maalausotteeseeni on vaikuttanut erityisesti ekspressionistinen avointa ilmaisua korostava maalausperinne, johon tuon oman feminiinisen maalausotteeni. 


Improvisaatio 2012


Tarina A): Kettu heräsi aamulla kello kahdeksan kolmekymmentä, söi illalla valitsemiaan marjoja aamupalaksi ja ajatteli, että kello kaksitoista olisi aika lounastaa. Tarina B): Kettu heräsi, venytteli, leikki hännällään ja maistoi mättäältä marjoja. Kettu käveli. Jolkoteltuaan hyvän aikaa se haistoi jäniksen, tunsi vatsan tyhjyyden ja kuola kerääntyi sen suuhun. Repolainen kirmasi jänisjahtiin.Onko improvisaatio tarinan b) mukainen ketun todellinen luonto tai meidän luontomme -  sanaton kaipuumme?

Installaation ja maalaukset olen maalannut akryylillä, temperalla ja karnaubavahalla. Monotypia-piirrokset ovat pieniä grafiikan lehtiä. Teokset ovat ekspressiivisiä ja symbolistisia liukuen esittävästä abstrakteihin kuviin.Teosten kuultavat värikerrokset ovat vanhoja maalaustekniikoita mukaelevia, jotka syventävät ja tuovat hienovaraisia elementtejä teoksiin.

Luonnon vitaalivoiman kohtaaminen, kuten luonnon seksuaalisen tai mysteerisen olemuksen aistiminen kiinnostavat aiheina, joita on hyvin vaikea sanallistaa tai rationaalisesti kuvata. Teokseni ovat pyrkimyksiä käsitteellistää vertauskuvin luontokokemusteni tunnelmia.


Rakastunut Koppelo 2011-12

Maalauksessani seisoo metsänsiimeksessä yksinäinen koppelo. Itse asiassa se katsoo kahden metsouroon taistelua rakastuneena, urhot eivät vain ole näkyvissä. Miksi rakastuneena - no, kuinka se muuten jaksaisi miesten ottelua seurata? Se on varmasti huolissaan sulhonsa edesottamuksista. Maalaamalla toisen taiteilijan teoksesta osasen omalla tavallani tulkiten, tulen pohtineeksi syvästi tuon taiteilijan valintoja teosta tehdessään: siveltimen vetoja, kuvakulmia, asetelmaa, värivalintoja jne. Teos Rakastunut koppelo on tulkintani Suomen taidehistorian tunnetusta ja ehkä kopioiduimmasta teoksesta Taistelevat metsot, jossa todellakin yksinäinen koppelo seisoo metsän rajassa, vaikka emme sitä olisi koskaan huomioineetkaan.

Statement 2010

Betonikukan kohtalo

Betonikukka - betonixus symbolico

Betonikukka on harvinaistunut uhanalaiseksi lajiksi. Typpillisimmillään vaaleanpunaisena jäykkäkukkaisena lajina tunnettu kukkakasvi elää symbioottisesti ihmisen kanssa ja ihmisen rakkaudesta. Tässä huoneessa näytteillä olevat kasvuvaiheet tarvitsevat ihmisen hellyyttä ja huolenpitoa, joka vaiheessa. Kuten kaikki tiedämme, ei tämä kukkakasvi voi elää ilman ihmisen luomaa kanaverkko ja paperirunkoa(1, jonka päälle sienimäinen kovaksi jähmettyvä kukka-aines muotoutuu. Varsinainen kukkiva kasvi(2 kaipaa vain ihmisen läsnäoloa ja aistii ihmisen rakastavat tunteet. Kuten kotiemme viherkasvit pitävät klassisesta musiikista on betonikukalle tärkeää kasvattajansa inhimillinen läheisyys. Betonikukka voi kestää kymmeniä, joskus myös satoja vuosia. Lakastuessaan(3 se pikkuhiljaa murenee, menettää värinsä ja muuttuu hiekaksi multa- ja hiekkamailla sekä niin sanotusti asfaltoituu osaksi betonia betonilattioilla(4, asfaltti- ja betoniteillä. Betonikukkien kasvua ja siemennystä voidaan edistää värjäämällä betoni- ja asfalttipintoja vaaleanpunaisiksi. Henkilöille joille vaaleanpunainen väri aiheuttaa henkissielullisia ongelmia voidaan järjestää maksutonta terapiaa, jolloin vaaleanpunaisesta lattiapinnoissa tullee silmää miellyttävä sisustuselementti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti