keskiviikko 27. toukokuuta 2015


Kuvataiteilijan työharjoittelija (Facebook 28.5.2015)

Eilen päättyi parin kuukauden jakso, jonka aikana minulla oli visuaaliseen ammattiin opiskeleva työharjoittelija mukana työssäni. Tunnelma on haikea, mutta hyvin iloinen nuoren naisen puolesta. En mainitse hänen nimeään tässä, joten sinä ystävä joka hänet tunnet niin ethän myöskään kommentoi tätä päivitystäni hänen nimellään yksityisyyden takia! Alisa (muutin nimen, ja tekstin olen kirjoittanut hänen luvallaan) tuli harjoitteluun jännitytteenä ja rajun kiusaamistaustan omaavana. Alisalle oli määrätty erilaisia mielialalääkkeittä, joita häntä määrättiin käyttämään säännöllisesti. Kuitenkin lääkkeiden haittavaikutusten takia Alisa ei niitä ottanut, vaikka jokaisella hoitokäynnillä niitä hänelle määrättiin. Eilen Alisa kertoi, että yksi suuri asia mikä hänelle n. 2kk työharjoittelun aikana oli tapahtunut, oli se että viimeisillä terapiakäynneillä hänelle oli todettu mielialalääkkeiden tarpeen loppuminen. Eli tämä jakso työssäoppimista oli toiminut hänelle terapiana samalla, kun hän oli oppinut valtavasti alasta jolla hän on erityislahjakas ja johon hänellä on taipumusta, niin taiteellisesti kuin ihmisläheiseen työhönkin. 

Jokaisella on yksilöllinen resepti toipumiseen traumaattisista kokemuksista, Alisalle reseptissä oli:

-yhdessäoloa ikäihmisten kanssa, ilahduttaa ja rentouttaa
-piirtämistä ja maalaamista, asioiden tekemistä jotka ovat itseä lähellä ja joiden avulla on helppo käsitellä omia tunteita
-keskustelua, ajomatkojen aikana työpaikaltani toiseen kävimme monia hyviä syvällisiä keskusteluja maailmasta ja työelämästä
-yhdessäoloa lasten ja nuorten kanssa, auttoi toipumaan traumasta kohdata ihmisiä
-työhuoneella työskentelyä, rauhallinen turvallinen ja rento tila, jokaisen perusoikeus
-uusia ystäviä: Alisa tutustui ystäväpiiriini ja sai uusia ystäviä
-näkökulmia siihen kuinka kuvataiteilijana ja kuvataideopettajana voi toimia
-olla tarpeellinen työyhteisössä
-tähän reseptiin kuului paljon muutakin mm. 2 näyttelyä joihin pääsi osallistumaan ja kokoaamaan sekä rakentamaan näyttelyä jne.
Kuinka usein lääke otetaan vain oireita hoitamaan? Miten voidaan mielekkäästi löytää hyviä polkuja ja ratkaisuja nuoren tulevaisuuden kannalta?

Voit jakaa tämän, jos haluat viedä viestiä eteenpäin ratkaisukeskeisistä innovatiivisista menetelmistä traumatisoituneiden lasten, nuorten ja nuorten aikuisten elämässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti